Sivut

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Tavoitteet tulevalle vuodelle

Hei! Listaan nyt hieman tavoitteita tulevalle vuodelle, koska tavoitteiden olemassa oli saa miut pyrkimään korkeammalle ja yrittämään treeneissä aina vaan enemmän. Tavoitteet joita haen ovat vielä koulutukseen liittyviä, en hae kilpailuvoittoja juurikaan, enemmänkin kokemusta koiralle ainakin alkuvuodesta päin. Amyllä jäi muutamia juttuja pentuna sen pirun jalan takia välistä, että nyt niitä pitäisi alkaa opettelemaan ja ennen kaikkea vahvistamaan.

• Monet lähialueen mätsärit läpi
• Agilitytreeneihin osallistuminen
• Agility epikset?
• Vahvista luoksetuloa, yms. muita tottelevaisuuskäskyjä.
• Viralliset näyttelyt
• Houkutuksista kieltäytyminen.



Treenitavoitteista kaikki on listattu ylös. Toki myös toivon tekeväni useammin pitkiä fyysisesti haastavia lenkkejä, koska rotu tykkää liikunnasta.

All Love,
Nea

lauantai 7. tammikuuta 2017

Pysähdytään hetkeksi ja muistellaan vuotta 2016.

Hei! Pitkään oon odottanut tätä hetkeä, että saisin oikeesti kirjottaa blogiin mun 2016 vuodesta, koska en oo kirjottanut blogia ollenkaan viimevuonna niin mulla olis niin paljon kerrottavaa. 2016 Oli tähän hetkeen ehkä koirarintamalla paras vuosi. Tuli paljon kaikkea kokeiltua ja tehtyä. Onhan siinä paljon parantamisen suuntaan, mutta parempi kuitenkin niin, että on tänävuonnakin paljon tekemistä koirien parissa.
     Kolmen ensimmäisen kuukauden aikana alkoi tapahtua, nimittäin paljon etsin uutta rotua, kasvattajaa ja pentuetta. Mulle oltiin luvattu koira. Borderterrieri se sitten oli tietysti, sukulaisilla kun sellanen oli entuudestaan ja siihen olin niin ihastunut. Rupesin sitten rotuyhdistyksen sivuilta etsimään oikeanlaista kasvattajaa. Muistan jotenkin elävästi sen hetken kun istuttiin hyvän ystäväni kanssa Arnoldisissa molemmat siellä mulle kasvattajaa etsimässä ja silloin löytyikin se lopullinen päätös. Löysin vihdoin hyvän näyttelykasvattajan jolla oli muutama pentue tulossa. Vanhemmatkin oli palkittu hyvin ja silloin lähti äitille viestiä, että nyt löytyi. Varasimme pentueesta yhden narttupennun ja jännitin kovasti, että syntyisihän narttuja tarpeeksi.


Maaliskuussa kun olimme Lapista palannut kotiin, tuli meille pian tieto pentueen syntymisestä. Pentue oli syntynyt 08.03.2016. Pentueeseen oli tullut kolme urosta ja kaksi narttua. Olin erittäin helpottunut, että narttuja oli syntynyt riittävästi. Tästä sitten alkoi kivuliaat viikot odottamista. Ensimmäisen kerran pennut näkisin muutaman viion kuluttua (en nyt muista tarkkaa päivää)


Huhtikuussa kävimme hakemassa koiran Turusta. Äidin kanssa keskusteltua sovimme, että nimeksi tulee Amy. Amy oli todella väsynyt kotona. Aikalailla ensimmäiset päivät kotona se oli huoneessani ja kävi pihalla. Minulle laitettiin kahdeksi ensimmäiseksi yöksi patja huoneeni lattialle, että Amy pääsisi nukkumaan vierelleni. Amy aina tuli viereeni tyynylle nukkumaan. Poistimme sängystäni jalat jolloin Amy pääsisi sängylleni omin avuin. Amyn kanssa treenasimme perusjuttuja alussa.

Toukokuussa me treenailimme pihalla irtiolemista ja putkea. Ei se koira vieläkään voi irti olla pihalla. Odotin kovasti, että rokotukset tulisivat kuntoon, jotta voisimme Match Showhun ja pentutreffeille osallistua.



Kesäkuu ja Heinäkuu eivät kuitenkaan mennyt niinkuin saduissa. Amy oli kerennyt ekoilla pentutreffeillä käydä ja ensimmäisen rokotuksen saada niin, buum, pentu onnistui murtamaan jalkansa. En vieläkään tiedä, missä se meni poikki, mutta autosta tultuamme Amy kuitenkin pomppi kolmella jalalla. Muutaman tunnin pompittuaan kolemlla jalalla äitini soitti eläinlääkäriin, missä sanottiin odottaa kolme päivää, jos vieläkin arastaisi pitäisi tulla näyttämään. Kolmella jalalla näytti pärjäävän kuitenkin hyvin, Amy lähti juoksemaan nimittäin linnun perään :D Kuitenkin menimme sitten eläinälääkäriin ja kuvat otettuaan totesi, että jalka on murtunut. Leikkaus varattiin piakkoin Tampereelle, kun ei tällä ollut silloin siihen kykenevää lääkäriä töissä. Amyn jalkaan laitettiin pinni joka yhdisti murtuneet luut takaisin niin että ne luutuisivat yhteen. Niinhän ne luutuivat ja pinni poistettiin varmaan kuukauden päästä. Heinä- ja Elokuu meni siis pääosin toipumiseen ja jäi kaikki tapahtumat ohi. No ensikesänä sitten.


Syyskuusa me osallistuttin pentu- sekä pentuagility kurssille. Molemmista kursseista jäi hyvä mieli jälkeen ja agilityä sitten vieläkin jatketaan. Ensimmäiseen Matc Show tapahtumaan osallistuttiin myös syyskuussa. Menestystä ei tullut (eikä ollut yllätys), mutta mitä jäi käteen oli motivaatio. En osaa sanoa miksi, mutta aina treenien tai kisojen jälkeen saan motivaatiopuuskan jolloin tekee mieli treenata Amyn kanssa ja hioa niitä kohtia missä on parantamisen varaa. Mätsäreissä oltiin sinisten sijoittumattomia. Amyä jännitti pöydällä, kun tuomari tuli koskemaan. Hampaat näytti, mutta seisominen pöydällä oli olematonta (koira ISTUI!). Se liikkui, mutta veti kaikkialle, mutta seisominen maassa oli hyvä. Kaiken kaikkia aikamoiselta sekametelisopalta tuo esiintyminen tuntui.

Loka- ja marraskuussa treenasimme pentuagility alkeis- ja jatkokurssilla, mutta mitään muuta erikoista ei tapahtunut.


Joulukuussa treenasimme viimeisessä pentuagilityryhmässä ja seuraavaksi suunta on mölleihin päin. Joulukuun aikana Amylle kerkesi tulla vatsahaava (piru kun sen pitää syödä kaikki mitä eteen tulee) ja sen takia oli sairaana puolisen viikkoa. Kävin itse myös Helsingin koiramessuilla ja sieltä jos jostain motivaatiota tuli. Joulukuussa oli myös Amyn viimeiset mätsärit vuodelta 2016. Osallistuimme pentuihin ja pieniin. Kävely oli taas sönkköä. Pöydällä nojasi minuun, antoi katsoa hampaat ja maassa seisoi juurikin niinkuin piti!

Oon tosi tyytyväinen tähän koiraan. Ollaan molemmat opittu ja koettu paljon viimevuonna ja mulla on paljon suunnitelmia tätä vuotta varten.

All love,
Nea